Bali elämää vol2.: Bali elämän ekat viikot

Ensimmäinen kuukausi Balilla meni todella hujauksessa niin että blogin aloituskin junnasi paikallaan.

No mutta nyt se lähtee! Elikkä homman nimi on se, että lähdin työharjoitteluun Balille syyskuu-tammikuu ajalle. Teen työharjoittelun Asia Exchangelle, samalle yritykselle jonka kautta olin 2010 itse vaihdossa.

Pieni yritys järjestää vaihtoja Aasiaan. Balin lisäksi yhteistyökouluja on Thaimaan Phuketissa (jonne itsekin menen joksikin aikaa), Bangkokissa sekä Kiinan Kantonissa.

Työharjoittelutilaisuus ilmestyi kuin itsestään sähköpostiin ja hetken mielijohteesta päätin hakea. Bali-ikävä on kaivanut kuitenkin viimeisen reilun vuoden aika pahasti ja halusin kansainvälisen sekä mielenkiintoisen työharjoittelu kokemuksen. Ja tiesin että Maija, jonka kanssa päätettiin viime vuonna mennä opiskelemaan, oli myös jo hakenut työharjoittelupaikkaa. Eli sama kaksikko suuntasi takaisin toiseen kotimaahan Indonesian Balille.

Kun saapui Balin kentälle, kaikki tuoksut ja paikat muistuttivat heti menneistä ajoista. Tuli todella hyvä fiilis, ja yöuinti poolissa huuhtoi pois matkan tomut. Jo ekoina päivinä törmäsi vanhoihin tuttuihin, ja kotoisa fiilis senkun kasvoi. Tosin jetlagi painoi sen verran, etten heti hypännyt oman skootterin puikkoihin vaan otin melko lungisti hyödyntäen Maija transporttia.

Ensimmäisellä viikolla kasasin töihin liittyvää tehtävä listaa ja nähtiin toisen työharjoittelijan Tonin kanssa. Toni tekee suurimman osan harjoittelusta Suomessa, jossa tehtiin viikko hommia ennen Balia. Toisella viikolla oppilailla alkoi koulu. Työtehtäviini kuuluu siis monipuolisesti vähän kaikkea, tapahtumajärjestämistä (vierailijat, retket, bileet…), markkinointia (netissä, livenä, lehdissä…) sekä oppilaiden tutorointia. Toimin myöskin koulun, oppilaiden ja AE:n linkkinä ja tiedon välittäjänä (mm. kerään palautetta). Alla kuva koulun aloitus tilaisuudesta.

Oppilailla alkoi viikko orientaatiotilaisuudella, jossa he saivat käytännön eväät tulevaa Bali kokemusta varten. Käytiin myös vierailulla Seeds of Hope lastenkodissa, jota AE tukee joka lukukausi. Lastenkoti on todella lämminhenkinen ja kaikki on kuin yhtä isoa perhettä, jossa kaikki huolehtivat toisistaan ja perustaja Sandra on heidän äitinsä. Vierailu oli onnistunut, ja lasten kanssa laulettiin, soitettiin ja leikittiin. On myös tärkeää, että he saavat harjoitella englannin kieltä, vaikkakin lastenkoti huolehtii että jokainen lapsi kouluttautuu. Lapsia on tällä hetkellä 75 ja heistä nuorin on pari vuotta ja vanhin taisi olla jotain 22. Alla muutama kuva iloisista naperoista.

Käytiin Maijan kanssa eteläkärjessä Uluwatussa, jossa on haastavimmat surffispotit. Aallot iskevät suoraan koralliriuttaan ja jatkavat kohti kallioita, joten taitava saa olla. Uluwatussa eivät kaikki ole selvinneet hengissä, ja korallin aiheuttamat haavat ovat todella nihkeitä. Mutta surffareita siellä silti riittää, ja mukavia rafloja joista näkee aalloille. Ohessa pari otosta.

Uluwatu

Toinen viikko huipentui oppilaille järkättyihin Ice breaking pool partyihin, joihin olimme jakaneet isolla kädellä kutsuja. Haluttiin, että myös saksalaiset ja norjalaiset oppilaat saapuisivat paikalle. Jaettiin myös rannalla kutsuja auringonlaskun aikaan ja se olikin hauskaa, sillä jengin kanssa oli helppo jutella. Ei todellakaan niin jäistä promoamista kuin Suomessa! Kukaan ei sanonut ei kiitos. No muitakin bileitä on vielä tulossa, joten promohommat senkun jatkuu. Kumminkin allasbileet Kutan rannan tuntumassa olivat erittäin menestyksekkäät, ohessa pari loistokasta kuvaa.

Beach Lounge, Kuta

Kolmannella viikolla oli koko ajan kipeä olo, Maija oli sairastunut aiemmin joten se oli odotettavissa.. Töitä painettiin enimmäkseen poikien villalla, käytiin myös viemässä esitteitä muutamaan paikkaan. Viikon loppupuolella alkoi kuume nousta, ja se kestikin sitten parin illan verran, mutta elimistö voitti ja flunssa ei iskenyt. Ollaan Maijan kanssa käyty ahkerasti salilla, ekalla viikolla jopa neljä kertaa, joten kuntohan tässä on päässyt nousemaan! Tosin kohta vaihdan varmaan salia, koska olen kuullut että toisessa paikassa on kunnon tunteja ja uima-allaskin.

Seuraava etappi Bali elämän välissä on Thaimaan Phuket, jossa AE:llä on vanhin yhteistyökoulu (vuodesta 2008). Vietan siellä 3-4 viikkoa ja sitten palaan takaisin Balille. Viimeinen viikko Balilla meni hujauksessa, koska tekemistä riitti. Tonin kanssa laputettiin norjalaisten ja saksalaisten kampuksia, joten maileja kertyi. Keskiviikkona oli pakko lähteä myös hieman juhlimaan viimeistä iltaa ja onneksi monet tututkin pääsivät ulos ja ilta oli rattoisa. Tosin olotila seuraavana päivänä ei ollut mukava, varsinkin kun oli sata asiaa tehtävänä ennen seuraavan aamun Thaikku lentoa. No tyypilliseen tapaan pakkasin joskus ennen puoltayötä ja aamulla juoksin hakemassa pyykkiä ja palauttamassa skobaa. Tuli todella haikea olo lähteä Balilta, vaikka tiesi että pääsee takasin. Skootteriinkin oli jo kiintynyt, koska se on melkeen uusi, joten toivottavasti se odottaa siellä kiltisti.

Suka beach inn on se hotelli missä ollaan yövytty, maustettu torakoilla ja bilettävillä lomalaisilla. Mutta sekin tuntui jo kodilta kuukauden jälkeen, ja ollaan tavattu kivoja tyyppejä, kuten mukava jenkki surffari, joka tajusi Balilla rakkauden merkityksen ja palasi valaistuneena takaisin tyttöystävän luo. Harmittavaa on se, että kun ystävystyy hyvien tyyppien kanssa, useimmat lähtevät pian pois.. No onneksi paikalliset ei ole menossa minnekkään, ja niistä löytyy useampi hyvä tyyppi! Ja on mukava, että ainakin seitsemän tuttua on näillä näkymin tulossa Bali lomailemaan, näistä vain kaksi jotka ei ole ennen olleet joten se kertoo jotain Balin vetovoimasta! Tässä muutamia sekalaisia fotoja Balin ensimmäisiltä viikoilta.